Asiantuntijuus on monen organisaation käyttövoima. Vanha ja hierarkkinen johtaminen ja moderni itseohjautuvuus ovat kuitenkin törmäyskurssilla. Ongelman ytimessä on asiantuntijajohtamisen paradoksi. 

Väitän, että projektiammattilaiset kärsivät pahasta ohjausvajeesta. Yksi osa tätä on asiantuntijajohtamisen paradoksi: asiantuntija tarvitsisi apua hyvin kompleksisten asioiden kanssa. Esimies ei osaa auttaa näissä, vaan pystyy tarjoamaan apuaan lähinnä vain asioissa, jotka asiantuntija pystyy itsekin ratkaisemaan. Apua ei siis saa silloin kun tarvitsee – toisaalta ohjeita ja neuvoja voi tulla ihan liikaakin itsestään selvissä tilanteissa. Asiantuntijasta tämä voi tuntua mikromanageeraamiselta ja halukkuus vastaanottaa ohjausta johtajalta vähenee entisestäänkin.
(Lue lisää artikkelista Asiantuntijatyön paradoksivyyhti )

Ohjausvaje on entisestään lisääntynyt korona-aikaan, kun meille ei tule satunnaisia kohtaamisia, joissa voi pyöritellä erilaisia asioita työkavereiden kanssa. Myös tiedonvaihto palaverien yhteydessä on vähentynyt – ne ovat hyvin asialistakeskeisiä ja tiukasti aikataulutettuja, eikä niiden ympärillä puhuta ”turhista”.

Yksi lääke ohjausvajeeseen on vertais-coachingin systemaattinen lisääminen. Coachingin avulla asiantuntija saa apua miten vaikeisiin tilanteisiin tahansa. Suomen coaching-yhdistys määrittelee coachingin näin: ”Coaching on prosessi, jossa valmentaja auttaa ihmistä ottamaan käyttöönsä omia voimavarojaan niin, että tämä voi saavuttaa tavoitteensa” (Coaching-yhdistys). Tähän napakkaan määritelmään sisältyy kolme tärkeää asiaa coaching-filosofiasta:

• “…valmentaja auttaa…”: Valmentaja eli coach auttaa asiakastaan mutta ei tee asioita tämän puolesta.
• “…ottamaan käyttöön omia voimavarojaan…”: Kyseessä on asiakkaan voimavarat, ei valmentajan. Coach auttaa asiakasta näkemään omat voimavaransa mahdollisimman laajasti ja hankkimaan niitä tarvittaessa lisää.
• “…voi saavuttaa tavoitteensa”: Coaching on selkeästi tuloshakuista, tavoitteellista toimintaa, jossa kuljetaan määrätietoisin askelin kohti tavoitetta.

Käytännössä coachaajan tehtävänä on kuunnella, millaisesta tilanteesta on kysymys, esittää hyviä kysymyksiä, kuunnella asiakkaansa vastauksia ja muodostaa vastausten perusteella uusia kysymyksiä. Coach ei ratko varsinaista ongelmaa vaan auttaa asiakastaan ongelman määrittelyssä ja ratkaisemisessa.

Tämä antaa coachingille valtavat mahdollisuudet: periaatteessa kuka tahansa, joka osaa coachata, voi auttaa ketä tahansa missä tahansa asiassa. (Olen joskus coachannut asiakastani niin, ettei hän ole edes suostunut kertomaan käsittelemäänsä asiaa. Puhuimme vain asiasta X. Hyvin onnistui!)

Coaching ei ole rakettitiedettä. Se on taitona vähän kuin polkupyörällä ajo – harva osaa sen syntyessään, mutta kerran opittuaan ja harjaannuttuaan sen voi ottaa käyttöönsä uudelleen ja uudelleen. Menetelmä on yksinkertainen, kun siitä pääsee “jyvälle” – ja harjoitus tekee mestarin.

Olen aloittamassa väitöskirjatutkimusta aiheesta Vertais-coaching projektityössä. Tutkimusta ohjaa professori Mikko Ruohonen Tampereen yliopiston Johtamisen ja talouden tiedekunnasta. Kyseessä on kehittämistutkimus, jossa etsitään vastauksia tämänkaltaisiin kysymyksiin:

• Millaisella koulutuksella projektiammattilaiset omaksuvat riittävät tiedot ja taidot kyetäkseen auttamaan kollegoitaan coachaamalla?
• Miten mobiiliapplikaatiolla ja muilla toimenpiteillä voidaan tukea coaching-taidon harjaantumista ja soveltamista?
• Mitä lyhyen ja pitkän tähtäimen hyötyjä vertais-coachingista on projektiammattilaisille?

Tutkimuksen pitkän tähtäimen tavoitetta kuvaa seuraava esimerkki:

Aino, Eemeli, Ilona ja Oskari työskentelevät kaikki samantyyppisissä vaativissa asiantuntijatehtävissä. Jokainen on työpaikallaan ainoa kyseisen alueen substanssiosaaja. Nyt heillä jokaisella on tärkeä ja kiireellinen työtehtävä, joka tuntuu vaikealta eivätkä he eivät pääse asiassa eteenpäin, tuskin edes alkuun.

Aino ottaa yhteyttä esimieheensä ja pyytää apua. Esimies on onneksi käynyt valmentavan johtamisen koulutuksessa ja ottanut opit käytäntöön työssään. Esimies on kiireinen ja vastaa Ainolle seuraavana päivänä, että hän voi auttaa ensi viikon alussa. Aino päättää tehdä siihen asti muita helpompia tehtäviä, joita toki on työjonossa.

Eemeli ei ole yhtä onnekas esimiehen suhteen. Esimies antaa pari ohjetta, jotka Eemeli asiasta paremmin selvillä olevana tietää aivan hölmöiksi. Esimies myös kannustaa: ”Nyt hommiin, tulosta tekemään. Kyllä sinä osaat. Tsemppiä!” Eemeli yrittää ja ahdistuu tietäen tulospaineet. Kuinkahan kauan näissä hommissa jaksaa, kun tuntuu, ettei työasioista pääse irti unissaankaan – jos uni yleensä tulee?

Ilona tietää, että Oskari on opetellut coachausta ja auttaa mielellään kollegoitaan. Ilona laittaa Oskarille pikaviestin: ”Paha probleema. Kuinka pian voisit auttaa?”

Oskari vastaa heti: ”Puoli tuntia liikenee vaikka saman tien. Tavataanko Teamsissa?” Ilona huokaisee helpotuksesta, kun hän tietää apua tulevan. Puolen tunnin päästä hänellä on mielessään seuraavat pienet etenemisaskeleet ja listalla pari tietolähdettä ja henkilöä, joilta hän uskoo saavansa lisätietoa asiasta. Ilona pitää pienen tauon ja ryhtyy sitten toiveikkaalla tarmolla töihin.

Oskarille on tullut Ilonaa coachatessaan ajatus liittyen omaankin haasteeseensa. Hän päättää jatkaa sen pohtimista coachaten itse itseään. Hän varaa asialle puoli tuntia. Taas käy niin kuin self-coachingin jo tultua hänelle rutiiniksi: jo kahdeksan minuutin kuluttua Oskari on käynyt päänsisäisen coaching-keskustelun ja tarttuu tehtävään intoa täynnä.

Haluatko kuulla lisää vertais-coachingista ja tästä kehittämistutkimuksesta? Osallistu Projektiammattilaiset ry:n webinaariin Mikromanageerausta, ohjausvajetta vai vertais-coachingia? tiistaina 22.3.2022 klo 9-10 tai ole suoraan yhteydessä minuun.

Minna Rasila, Heuristica Oy
email: minna.rasila@heuristica.fi   puh: 040 5536774

Ilmoittaudu webinaariin Tapahtumakalenterista.